Euroviisujen finaalin kappaleet ovat selvillä. Semifinaalit menivät melko lailla odotusten mukaisesti. Jännää oli nähdä miten jotkut biisit jotka jotenkin videoiden kanssa menettelivät, olivatkin live-esityksinä yksinkertaisesti kiusallisia. En pitänyt Latviasta tai Itävallasta erityisesti alunperinkään, mutta semissä ne alittivat aivan uuden riman. Puhumattakaan vaikkapa Montenegrosta. Sen sijaan ihastuin Maltan jalkojenheiluttelutanssiin! Mutta kaikki kamaluudet aika lailla tippuivat jatkosta. Harmi että Suomi tippui niiden mukana. Niin ja miten ihmeessä Liettua meni eilen jatkoon? Side oli jopa saanut timantteja koristeikseen, mikä ei kyllä tee siitä yhtään vähemmän mautonta. No, samapa tuo.

Suosikkien osalta täytyy sanoa, että sydämeni vähän särkyi kun Ott lauloi semissä. Minusta se kikkailu ja mikä olikaan vain muutti laulun luonnetta liikaa. Siinä oli tarpeeksi voimaa ilmankin, ja nyt joudun vain finaalissa jännittämään tuolin reunalla, että kestääkö ääni.

Ruotsi kehittää skandaaleja – ensin ei meinattu saada lunta toimimaan, sitten uudet vaatteet kohtasivat valtavan protestirintaman, joten Ruotsista lähetettiin uusi puku viime hetkellä, ja lopulta Ruotsin ja Azerbaidzanin diplomaattiset suhteet olivat vaakalaudalla kun Loreen ilmaisi isäntämaan mielestä sopimattomia mielipiteitä. Ihanaa viihdettä.  Tuleeko voitto? Todennäköiseltähän se näyttää, mutta Euroviisuissa ei mikään ole varmaa.

Venäjä sitten? Joku oli tajunnut että se lyhyin mummo on koko ryhmän tähti ja päättänyt korostaa tätä ennestään. Ei tarpeellista, muttei ehkä haitallistakaan.

Yksi toisen semin ilopilkuista oli väliaikanumero kaikessa diivailussaan. Euroviisufanina oli hauskaa nähdä vanhat voittajat taas, mutta se Waterloo-veto oli kyllä aika kamala. Kaikki vetämässä jotain omaa juttuaan, puolet sanoista hukassa ja sävel suurimmaksi osaksi myös. Ohhoijaa.

Kaikki lupaa kuitenkin jännittävää ja kohtuullisen tasokasta finaalia. Huomenna räjähtää!

Siis harjoitusten alkamiseen. Ensimmäiseen semifinaaliin on vielä vajaat kaksi viikkoa. Mutta tässä vaiheessa kun kaikkia kappaleita on jo ehtinyt vähän sulatella sekä YLEn että SVT:n paneelien kanssa, olo ei ole aivan yhtä toivoton kuin alussa. Ihan kivaahan tämä taas on! Mutta onko aivan liian itsestäänselvää että Ruotsi voittaa? Päässä pyörii paljon muitakin täysin sattumanvaraisia ajatuksia.

Harjoitusten alkaessa on tietysti mielenkiintoista nähdä millaisia lavakoreografioita tietyt maat ovat kehittäneet. Miten paljon Jedward ehtii hyppiä? Seisooko Bulgaria edelleen liikkumattomana balladi-mekossa disco-biisinsä aikana? Onko Slovenia ottanut Bakuun myös videon järkyttävät hattarahatut? Saako Ruotsi taas valittaa että isäntämaan tekniikka ei riitä heidän überhienon shownsa toteuttamiseen? Mitä Turkki tekee kun lavalle ei voi tuoda vanhaa puulaivaa? Pitääkö Liettua edelleen silmät sidottuina (voittaisi kyllä varmasti mauttomuuspalkinnon)? Olisikohan Ranska ottanut muutaman niistä puolialastomista miehistä mukaan?

Noiden kysymysten perusteella toinen semi on kyllä paljon mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen.

Itävallan Trackshittaz muuten yritti sanoa biisinsä nimen kaikilla Euroviisujen kielillä. Heiluta peppuasi! Ryst din røv! Värista oma tagumikku!

Ja kauan eläköön viraalimarkkinointi, Venäjän babushkoista tehtiin flashmob.

Onneksi automaattisesti finaalissa olevat maat ovat taas panostaneet ihan kivasti, niin siellä ei toivottavasti ole ihan hirveästi kamaluuksia. Itse tykkään eniten Ranskan biisistä. Jotkut sanovat liian oudoksi, mutta minua tanssittaa. Sitä paitsi aina ja ikuisesti plussaa oman kielen käyttämisestä! Miksei Saksan Roman (joka on kyllä aika ihana) voisi myös laulaa saksaksi? Olisi heti paljon mielenkiintoisempaa.

Minulla on monena vuonna ollut yksi “ylitse muiden” -suosikki Euroviisuissa. Se ei yleensä pärjää kovinkaan hyvin, mutta mitäs siitä. Viime vuonna sellaista suosikkia ei ikinä noussut, mutta nyt olen taas niin sanotusti pudonnut. Ja sydämeni vei Viro! Tämä muistuttaa ehkä jollain tapaa vuoden 2010 suosikkiani, Israelin Milimiä. Voimakas balladi ja kauniskaunis kieli.

Ajatelkaa nyt, laulu alkaa sanoilla

Kuula, mis räägib silmapiir

Kuuntele, mitä horisontti puhuu

♥

Ja koska vanhojen muisteleminen on kivaa, niin tässä vanhoja suosikkeja.

Enää noin kuukausi Euroviisuihin! Euroviisuissa ihan parasta on sanoa mielipiteensä, kuunnella muiden mielipiteitä ja olla eri mieltä. Ja tietysti se, ettei mitään tarvitse ottaa vakavasti.

Kaikkein vähiten vakavastiotettavia ovat tietysti huumoribiisit, joita aina lähetetään Euroviisuihin muutama. Kun Verka Serduchka Helsingissä tuli toiseksi, pelkäsin että kilpailu muuttuu ihan pelleilyksi. En tajunnut esitystä ollenkaan. Ja onhan sen jälkeen otettu taas juryt mukaan päättämään osittain lopputuloksista, mutta nykyään en usko että huumori ja pelleily olisi kuitenkaan “tuhonnut” kilpailua. Sitä paitsi, kun huumorin tekee hyvin, se on erittäin viihdyttävä lisä tähän show’hun.

Tänä vuonna huumoria (tai ainakin minä tulkitsen nämä huumoriksi) tarjoavat ainakin Montenegro, Venäjä ja Itävalta, jotka kaikki sattuvat olemaan ensimmäisessä semifinaalissa. Montenegro räppää euroskeptisyydestä ja ties mistä, Itävalta taas laulaa pepuista ja heiluttaa peppua ja Venäjä lähettää Bakuun kuusi mummoa, jotka eivät muista koreografiaa eivätkä sanoja. Se näistä, johon ihastuin heti, oli Venäjä. Mummot ovat niin suloisia, ja biisistä tulee hyvälle tuulelle. Montenegro on lähinnä outo. Itävalta taas on kovin ristiriitainen: aluksi pidin sitä vain ja ainoastaan ällöttävänä, mutta eilen nauroin ihan hulluna.

Mutta sitä ne Euroviisut minulle yleensä tekevät: saavat minut pitämään jostain, mihin en normaalisti koskisi pitkällä tikullakaan. Koska tämän vuoden kattaus vaikuttaa vielä tässä vaiheessa aika heikolta, toivon että tätä tapahtuu enemmänkin.

Tässä niitä mummoja. Bileet kaikille!